Sivut

perjantai 14. maaliskuuta 2014

PerjantaiBoulderi

Eläinlääkiksen viimeisen pakollisen koulupäivän kunniaksi suuntasimme luentosalin sijaan tyttöporukalla kohti Pasilaa ja Boulderkeskusta. Olemme jo muutaman kerran käyneet leikkimässä apinaa kiipeilyseinillä ja tästä kerrasta saatiin vähän todistusaineistoakin, kiitos Emmin!

 Minä itte :)

Lipan alla on hauska roikkua

Boulderointi on seinäkiipeilyyn verrattuna siitä mukava laji, että aloittaminen ei vaadi varusteinvestointeja ja seinälle voi lähteä kokeilemaan ilman mitään varmistuskursseja. Sääntöihin pitää tietenkin tutustua ja seinien läheisyydessä pitää olla tarkkana ettei jää kenenkään alle. Kengät saa vuokrattua yleensä paikan päältä ja muuten tarvitsee mukaan vain joustavat vaatteet ja reippaan mielen ;) Tämä on huippuhauska laji, suosittelen kaikille!

Reiteille lähdetään alkuotteesta jonka vierestä/alta/yltä/jostain läheltä kuitenkin löytyy lappu, jossa kerrotaan reitin grade eli vaikeusaste, kuinka monesta otteesta saa alussa pitää kiinni ja mahdollisesti mihin reitti päättyy (normi oletuksena on seinän yläreuna). Reitti koostuu normaalisti samanvärisistä otteista ja kulkee useimmiten ylöspäin tai sivulle. Gradet alkavat nelosesta ja jatkuvat aina jonnekin ysiin asti. Aloittelijan kannattaa aloittaa helpoimmista ja jos tuntuu toimivan niin sitten vaan itseään haastamaan :) Mikäli tuntuu, että haluaisi kuitenkin jotain ohjausta ekalle kerralle voi myös mennä esim. Boulderkeskuksen kurssille. Lisätietoa löytyy vaikka täältä.

Tytöt kapuaa :) 

Boulderointi kehittää hyvin etenkin keskivartalon hallintaa ja yläkropan lihaksia. Jalat jäävät usein vähän vähemmälle ja varsinkin alussa saattaa unohtua puristamaan otteita niin, että kyynärvarsia polttaa. Kyse on kuitenkin voimaakin enemmän tekniikkalajista, joten ei tarvitse olla mikään lihaskimppu, jotta uskaltaa lähteä kokeilemaan omia kiikkutaitoja ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti