Sivut

maanantai 4. marraskuuta 2013

Lyhyt esittely apinointihistoriastani

Kuva lainattu.

Olen lähtenyt n. 5 kk tauon jälkeen uudelleen roikkumaan narussa seinille. Tai siis kiipeämään niitä ylös.

Seinäkiipeilyn olen löytänyt kiitos oman apinamieheni. Aluksi lähdin kokeilemaan boulderointia, joka on aloittelija ystävällinen laji, koska ei vaadi mitään kursseja eikä välittömiä varustehankintoja. Omat kengät toki tulee aika helposti ostettua jos laji alkaa tuntua omalta. Ei ne vuokravälineet koskaan kuitenkaan niin hyvin istu omaan käpälään. Hyvät mestat pääkaupunkiseudulla tarjoaa Boulderkeskus, joka on avaamassa uuden boulderointihallin lähiaikoina Herttoniemeen - huippua!


MonkeyMan

Boulderoituani jo vähän aikaa lähdimme lomalle Thaimaahan, jossa sain ensi kosketuksen köysikiipeilyyn. Kiipeäminen tuntui myös luistavan hyvin ja kivaa oli. Siispä siitä sitten kotimaassa kursseille opettelemaan varimistuksen saloja ja rohkeasti (?) seinälle. Seinäkiipeilyä tulee nykyään harrastettua pääosin Salmisaaren kiipeilyareenalla. Kiivettävää löytyy aloittelijasta kokeneeseen. Tosin paikka on aika suosittu, joten parhaimpina aikoina ruuhkaa riittää.

Olemme käyneet Suomessa pariin otteeseen kiipeämässä myös ulkona, mutta täytyy kyllä sanoa, että Thaimaa oli enemmän mieleeni (no kas kummaa). Siellä kallio on pehmeämpää ja ilmastokin hieman suosiollisempi.

Kuva lainattu. Railaylle tammikuussa - wipii!

Inspiraatiota kiipeilyn puolella tarjoavat mm. sellaiset nimet kuin Hazel Findlay, joka kiipeää lyhyen vartensa kanssa päätähuimaavissa paikoissa (http://hazelfindlayclimbing.com).

Kiipeily kehittää loistavasti koordinaatiota, tasapainoa ja lihaksia etenkin yläkropassa ja keskikropassa. Vatsalihakset ovat oikeasti välillä todella tiukalla :) Toki tekniikka on tässäkin lajissa kaiken a ja o, joten ei sitä voimaa niin kauheasti tarvita jos on taitoa. Kiipeillessä unohtuu koko muu maailma, kiitos adrenaliinin ja keskittymistä vaativan lajin. Rohkeasti kokeilemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti